Vuoteen 1964 saakka kaitaalaiset kävivät kirkossa Espoon vanhassa kivikirkossa ja kirkkoherranvirasto oli sen lähellä olevassa pappilassa. Niittykummussa oleva pieni puinen kirkko palveli myös Jumalanpalveluspaikkana.
Vuodesta 1964 kaitaalaiset kuuluivat uuteen Etelä-Espoon seurakuntaan. Uuden seurakunnan väliaikaiseksi kirkoksi tuli Niittykummussa paikalliselta kirkkoyhdistykseltä vuonna 1948 ostettu pieni puinen kirkko ( mahtui 90 henkeä). Kirkkoherranvirasto toimi kirkon läheisen kerrostalon alakerrassa.
Vuonna 1964 alkoivat valmistelut hallinnollisissa elimissä toimitilojen saamiseksi Iivisniemen alueelle. Vuokratilojen vaihtoehdoista päädyttiin vuonna 1968 siihen, että rakennetaan omaa tilaa Iivisniemen ostoskeskuksen yhteyteen. Huonetilaohjelman yhteydessä käytiin asiakirjojen mukaan pientä kädenvääntöäkin: ”Diakonissan vastaanottohuoneen kohdalla todettiin rakennusmestarin ilmoitus sen kalustamisesta kirkkolain ja a.o. ohjeiden mukaisesti. Samalla todettiin, että viereisessä talossa on nykyaikainen terveyssisaren vastaanottohuoneisto, mikä tulee vähentämään seurakuntasisaren sairaanhoidollisen toiminnan Iivisniemessä minimiin. Sen sijaan hänen vastaanottohuoneessaan tulee olemaan huolto- ja avustustoimintaa sekä luottamuksellista keskustelua ihmisten kanssa heidän vaikeista asioistaan. Näitä asioita ei voida hoitaa käytävillä eikä julkisilla paikoilla”.
15.12.1968 Iivisniemen seurakuntakoti siunattiin Espoon kirkkovaltuuston puheenjohtajan, Samuel Lehtosen johdolla käyttöön, väkeä oli tuvan täydeltä, 90 miestä, 115 naista, yhteensä 205. Tilaisuudessa esiintyi nuorten kuoro, lapsikuoro, puhallinorkesteri ja nuorten kvartetti. Lisäksi kuultiin huilu- ja trumpettimusiikkia.
Vuosien saatossa seurakuntakodissa on ollut monenlaista toimintaa: päiväkerhot, partiotoiminta, Jumalanpalvelukset, kasteita, vanhusten piirit, diakoniapiiri, nuorten kerhot, rippikoulu, pyhäkoulu, seurakuntaillat, äitikerhot, erilaisia juhlia, myyjäisiä, virsi-iltoja, vekkulikerhoja, sivuvirasto, tyttökerhoja, poikakerhoja ja raamattupiirejä.
Vuodesta 1975 kaitaalaiset kuuluivat Kivenlahden seurakuntaan, jonka nimi muutettiin 1979 Espoonlahden seurakunnaksi. Uuden seurakunnan kirkoksi tuli ensin Yläkartanonkuja 1:ssä oleva toimitila, johon mahtui noin 80 henkeä. Kirkkoherranvirasto toimi Kivenlahdessa kerrostalon alakerrassa. Vuonna 1978 valmistui Soukan kappeli ja siitä tuli pääkirkko, kunnes vuonna 1980 valmistui Espoonlahden kirkko ja pääjumalanpalvelukset siirtyivät kirkkoon. Myös kirkkoherranvirasto siirtyi kirkon valmistumisen myötä Espoonlahden kirkon tiloihin.
Seppo Salo
Tämä juttu perustuu Iivisniemi-Kaitaa -seuran vuonna 2005 julkaiseman Tarinoiden Kaitaa -kirjan Seppo Salon kokoamaan tarinaan alueen seurakuntaelämästä.