Iivisniemi-seura 1969 – 2005

Asukasyhdistys paremman asuinympäristön puolesta

Tämän yhteenvedon Iivisniemi-Kaitaa -seuran toiminnasta Tarinoiden Kaitaa -kirjaan on Seppo Salon laatimien 1969-1999 vuosikatsausten ja 2000-2004 toimintakertomusten perusteella laatinut vuonna 2005 Raija Hagman.

IIVISNIEMI-SEURA perustettiin 1969

Uudella asuinalueella nousi keskusteluun monenlaisia vastausta vailla olevia asioita, joita ajamaan haluttiin organisoida asukkaiden yhteistä toimintaa. Valmisteleva kokous pidettiin maaliskuussa 1969 ja pian voitiinkin alueen asukkaita kutsua koolle perustamaan asukasyhdistystä kysymyksin, jotka ovat olleet seuran toiminnan kulmakiviä jatkossakin:

”Tiedättekö, mitä Iivisniemessä on tapahtumassa?

  • minkälaisia rakennussuunnitelmia on olemassa?
  • mitä harrastustoimintaa?
  • mitä uutta voidaan järjestää?
  • onko johdettua opintotoimintaa?
  • onko urheilutoimintaa?
  • onko tulevana kesänä uintimahdollisuutta?
  • onko mahdollista saada venesatama?
  • onko alueen noin 500:lle lapselle mahdollista saada lastentarha?
  • onko varttuneemmalle nuorisolle mitään ajanvietemahdollisuuksia?”

Iivisniemi-seuran perustamiskokous pidettiin 27.3.1969 ostokeskuksen seurakuntasalissa ja siihen osallistui peräti 90 henkilöä.. Kokous hyväksyi säännöt, valitsi toimihenkilöt ja päätti toiminnan aloittamisesta. 25.8.1969 vahvistettujen sääntöjen allekirjoittajina olivat perustajajäsenet ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittu myyntipäällikkö Frej Granlund, filosofian maisteri Esko Häkli ja konttorinhoitaja Mauno Rautio. Uuden epäpoliittisen ja sitoutumattoman seuran tarkoituksena oli toimia Iivisniemen ja sen lähialueiden asukkaiden yhdyssiteenä edistämällä alueen sosiaalista, sivistyksellistä ja yhdyskunnallista kehitystä sekä alueen asukkaiden viihtyisyyttä.

Alkuajan toiminta yhteisön kehittämiseksi oli monipuolista ja vilkasta. Huhtikuisessa yleiskokouksessa käsiteltiin 22 etukäteen saatua aloitetta. Päällimmäisiksi nousseita aiheita olivat mm. lasten leikkialueet, urheilumahdollisuudet, nuorisokerhot, opintopiirit ja naistoiminta. Marraskuussa toisessa yleiskokouksessa käsiteltiin mennyttä toimintaa ja uusia aloitteita.

Kansakoulukysymys nousi seuran toiminnassa heti voimakkaasti esille ja siitä oltiin ahkerasti yhteydessä viranomaisiin ja päättäjiin. ”Seura oli tehnyt esityksen pysyvän koulurakennuksen saamiseksi Iivisniemeen, koska Hannuksen koulupiiri on joutunut toimimaan erittäin puutteellisissa oloissa, osittain puuparakissa osittain kokonaan koulupiirin ulkopuolisissa kouluissa.” Vielä 1972 jouduttiin perustamaan jopa erityinen koulutoimikunta, koska kysymys vaikeutui niin suuresti. Se ajoi monipolvista kouluasiaa vuosien ajan kunnes vasta 1975 oma Hannuksen koulu toteutui.

Urheilutoiminta. Erilaisten kuntoilu- ja urheiluharrastusryhmien kokoaminen oli seuran perustoimintaa alusta alkaen. Jo ensimmäisenä toimintavuotena kunnostettiin niitylle lentopallokenttä, varattiin talveksi lentopallovuorot, ohjaaja naisten jumpalle, järjestettiin tiistailenkkejä ja perustettiin urheilujaosto, joka kuitenkin päätyi saman tien perustamaan itsenäisen urheiluseuran Espoon Tikan 30.10.1969.

Nuorisotoiminta. Iivisniemessä asui nuoria perheitä, joten lapsia ja nuoria oli paljon. Lapsi- ja nuorisotoimintaan kiinnitettiinkin erityistä huomiota. Nuorisotilaa järjestettiin yhteistyössä Asuntosäästäjät ry:n kanssa, joka oli luvannut 120 neliön tilat valmistuvasta kerrostalokompleksista (Iivisniemenkatu 2). Asiaa hoitamaan perustettiin erityinen nuorisojaosto. Kauppalalta oli tiedossa rahaa ja kiinteistö Oy Itähovi lahjoitti hankkeeseen 600 markkaa.” Nuorisotila suljettiin kuitenkin jo 1.3.1971 eikä uutta saatu tilalle.

Seuran aloitteiden perusteella alueelle saatiin nopeasti tienviittoja, nopeusrajoituksia, lapsivaroituksia, leikkikenttä, ostarin roskikset, työväenopiston kielikursseja ja jätepaperinkeräyskin hoidettiin. Puhelintariffimuutos luvattiin toteuttaa lähivuosina ja kaupunki osoitti maa-alue venelaiturille Meritien (myöemmin Hyljetien) päähän, mutta varoja rakentamiselle ei vielä 1971 ollut tiedossa. Aloitteilla ei onnistuttu saamaan apteekkia tai lääkekaappia eikä lääkärinvastaanottoa. Suomenojan vedenpuhdistamon muuttamisesta biologiseksi puhdistamoksi ja viemäriputki Lehtisaarten ulkopuolelle koottiin kansalaisadressi. Viemäriputki toteutuikin myöhemmin, mutta puhdistamon hajuhaitoista saatiin kärsiä huomattavasti kauemmin. Esitystä Iivisniemenkadun Suvisaaristontielle jatkamisesta ei kaupunki halunnut mm. turvallisuussyistä ottaa uuteen kaavakäsittelyyn.

Juhlia ja harrastusryhmiä, yhteisvoimin asuinviihtyvyyden puolesta

Monista Iivisniemi-seuran alkuvuosien toiminnoista syntyi traditioita:

  • Naisten jumpparyhmään ilmoittautui ensimmäisellä kerralla 59 naista. Pienempänä harrastusryhmänä se on toiminut näihin päiviin saakka.
  • Maaliskuussa 1970 oli Iivisniemi-seuran ja Espoon Tikan ensimmäinen yhteinen suuri ulkoilupäivä, joka kokosi yhteen viitisensataa lähiseudun asukasta hiihto- ja muiden kilpailujen merkeissä. Vastaavaa suurta koko perheen iloista ulkoilutapahtumaa vietettiin jatkossakin monina vuosina Iivisniemi-päivänä ja myöhemmin syyslystien nimellä. Toisena vuonna lapsille järjestettiin kuljetus Glimsin peuhutapahtumaan.
  • Koko perheen pikkujoulu keräsi yhteen erityisesti suuret määrät lapsia monipuolisen ohjelman pariin. Tämä Espoon Tikan kanssa järjestettävä lasten joulujuhlaperinne jatkui aina vuoteen 1984 saakka kooten joulutunnelmaan parisataa lasta.
  • Lapsille ja nuorille tarkoitetut elokuvaillat ja lastenteatteriesitykset Iivisniemessä olivat suosittuja. Lasten lähelle tuotiin mm. Penniteatteri ja Tupuna Vaissin HÄH HÄH HÄÄ (280 lasta), Margaretha von Bahrin lapsibaletti ja Tapiolan näytelmäkerhon Kissa musta. Ahaa-teatteri vieraili Vapaaniemen yhteiskoululla ja myös teatteriretkille Vihreään Omenaan nukketeatteria ja Kansallisteatteriin Kultakutria katsomaan riitti lähtijöitä.
  • Seura järjesti vuosittain erilaisia opastettuja kotiseuturetkiä. Koska asuinalue on meren tuntumassa, veneretkiä saaristoon järjestettiin monina vuosina. Välillä tutustuttiin lähiympäristöön esimerkiksi kävelyretkillä Rulluddeniin, joskus taas tehtiin bussimatkoja kauemmas kuten Porvooseen ja Järvenpään Fauni-peikkometsään, lasten retki eläinmuseoon, kotiseuturetkiä tai kartanokierroksia Espoossa monina vuosina sekä tutustumiskäyntejä Hvitträskiin, Väransbyn ulkoilualueelle, Riihimäen lasimuseoon, Fiskarsiin ja Tuusulaan.

Koulukysymyksen lisäksi ajettiin parannusta päivähoitotilanteeseen. Parakkikoulu haluttiin menetetyn tilalle nuorisotilaksi, varsinkin kun asukkailta oli osana asunto-osakkeiden hintaa kerätty rahaa nuorisotiloja varten. Kaupunginhallitus päätti kuitenkin peruskorjata parakin lastentarhaksi, joten jäätiin ilman nuorisotilaa. Bondaksen maille onnistuttiin saamaan 20 puutarhapalstaa vuonna 1972. Kirjelmiä laadittiin uimahallin ja urheilupuiston puolesta, Hyljetien kaavoituksesta sekä liikenneasioista turvallisuuden parantamiseksi.

Naistoimikunta toimi alkuvuosina vireänä erilaisten harrastusten parissa kokoontuen joka toinen viikko ja järjestäen monenlaisia tapahtumia kuten ”keskustelutilaisuuksia, kauneudenhoitoa, muotia, teatteria jne.” Se perusti myös palvelurenkaan, jossa parhaimmillaan ainakin 30 eri alan tekijää tarjosi lastenkaitsentaa, lasten ja koirien ulkoiluttamista, hoitoa, asiointia, siivousta ja jopa konekirjoitustyötä, ompelua ja kotiopetusta.

Vaihtuvat johtokunnat eivät taanneet jatkuvuutta

Neljä ensimmäistä toimintavuotta seuraa johti Frej Granlund, mutta sen jälkeen joka vuosi jouduttiin valitsemaan uusi puheenjohtaja. Johtokunnankin kokoonpano vaihtui enemmän kuin sääntöjen mukaisella kahdella uudella. Näin toiminta ei voinut olla kaiken aikaa vireää, pitkäjänteistä ja kestävää.

1986 päätyi kolme johtokunnan jäsentä kokoustamaan ja toteamaan, että koska johtokunta ei ollut koko vuonna toiminut puheenjohtajan työkiireiden ja varapuheenjohtajan ulkomaan matkan vuoksi, niin seuraavan vuoden vuosikokouksessa voitaisiin todeta seuran toiminta lakanneeksi.  Tämän vuoden vähäistä toimintaa pyöritti edellisen vuoden puheenjohtaja, joka ei enää kuulunut edes johtokuntaan.

Toimintaa viritellään uudelleen – Iivisniemi-Kaitaa –seura 1994-

Espoonlahden sosiaali- ja terveyskeskus kutsui vuonna 1994 kokoon eri organisaatioiden edustajia ja yksityisiä henkilöitä keskustelemaan asukastoiminnan aktivoimisesta. Näin viriteltiin seuraa uuteen eloon. Sille muokattiin uudet säännöt ja se rekisteröitiin uudelleen alueen paremmin kattavalla nimellä Iivisniemi-Kaitaa –seura ry.

Uuden toimintajakson alussa käynnistettiin monia aktiviteetteja ja tapahtumia, joista tuli seuran perustoimintoja seuraaville vuosille. Pääosin toiminta kuitenkin näyttää jatkuneen entisin linjauksin.

Pienille lapsille alkoi satujumppa, jota mahdollisuuksien mukaan on järjestetty jatkuvasti. Aikuisten jumppaa jatkettiin ja se on suonut monille virkistystä vuodesta toiseen. Alueen siivoustalkoissa on pieni, mutta sitä aktiivisempi joukko siivonnut Kaitaan keskeisiä paikkoja asukkaiden iloksi. Kotiseuturetkiä järjestettiin vaihtelevasti ja alueen yhteisten tilaisuuksien järjestelyihin osallistuttiin eri tavoin. Asukastilaisuuksissa koottiin asukkailta mielipiteitä tärkeitä kannanottoja varten. Tiedottamista varten pystytettiin keskeisille paikoille ilmoitustauluja.

Hankkeita lasten parhaaksi

90-luvun puolivälissä päivähoitotilanne oli erittäin ongelmallinen. Kaitaan alueella asui paljon lapsiperheitä, mutta päivähoitopaikkoja puuttui 122 lapselta. Kokonaan ilman jäi 79 ja loput jouduttiin kuljettamaan hoitoon muille alueille. Seuran perustama päivähoidon projektiryhmä valmisteli aloitteen, joka sisälsi konkreettisen esityksen tiloista ja järjestelyistä, joilla tilanne korjattaisiin. Esikouluryhmä olisi siirrettävä koululle, suunnitteilla olevia asuntopäiväkoteja aikaistettava ja Iivisniemen viipalekoulu otettava päiväkotikäyttöön. Allekirjoittajiksi kerättiin lähes 1000 nimeä ja aloite jätettiin sosiaali- ja terveyslautakunnan aluejaoston käsiteltäväksi. Sosiaali- ja terveyskeskuksen Suomenojan yksikkö teki vielä palvelukyselyn 1997, jonka tiimoilta järjestettiin myös kaksi asukasiltaa. Lähivuosina tilanne korjautuikin pysyvästi uusilla päiväkotihankkeilla.

Aina hankkeiden eteenpäin vieminen ei sujunut koko asujaimiston yhteistuumin. Kaupunki suunnitteli leikkipuiston rakentamista Iivisniemeen keväällä 1998 ja seuralta pyydettiin esitystä laitehankintojen hankkimisjärjestyksestä. Seura esittikin tällöin, että puistoon rakennettaisiin ensin väliaikainen ja myöhemmin pysyvä ympärivuotiseen käyttöön sopiva asukaspuistorakennus. Lähitalojen voimakkaan vastustuksen vuoksi koko puiston rakennushanke kuitenkin siirrettiin. Asukaspuistosta seura on myöhemminkin tehnyt kaupungille useita esityksiä, mutta yhteistilaa asukastoimintaa varten ei Kaitaalle ole toistaiseksi saatu.

Huvia ja virkistystä

Kaupungin kotiseututaloksi kunnostamassa Villa Rulluddissa juhlittiin vuonna 1995 suuressa kotiseutujuhlassa seuran neljännesvuosisataista toimintaa ja seuraavana syksynä järjestettiin trubaduuri-ilta. Kesäisellä veneretkellä opittiin myös saaristoelämän historiaa.

Kaitaa sijaitsee meren rannalla, mutta kaupunki ei ole ottanut vastuulleen uimarannan ylläpitoa, joten seura on jatkanut rannan hoitamista talkoovoimin. Lähivirkistyspaikkana sillä onkin ollut suuri merkitys kuten alueen  metsiköillä ja kallioillakin.

Vuodesta 2002 alkaen on jälleen tuotu kulttuuria omalle kylälle ja järjestetty suosituksi osoittautuneet nukketeatteriesitykset lapsille. Samana vuonna aloitettiin uudenlainen joulun avaus –traditio Joulu saapuu Kaitaalle. Aluksi kokoonnuttiin monimuotoisen ohjelman pariin ostarilla ja myöhemmin Kaitaan koululla.

Lapset ja nuoret ovat jatkuvasti olleet seuran tärkeitä kohderyhmiä, joten yhteistyötä päiväkotien ja koulujen sekä vanhempainyhdistysten ja urheiluseurankin kanssa on tehty jatkuvasti. Koulujen kevät- ja syystapahtumiin on osallistuttu mm. järjestämällä luontorasteja. Iivisniemen koululaisille on järjestetty syksyisin kotiseutuaiheinen kirjoituskilpailu, jonka palkinnot on jaettu joulutapahtumassa. Kaitaan koululla järjestettiin luontoaiheinen julistekilpailu tavoitteena saada koulun kuvataidepainotteisuus tutuksi myös kyläläisille.

Asukkaiden arvot ohjaamaan seuran toimintaa entistä vireämmin

Vaikka seuran toiminta oli jälleen käynnistetty uusin voimin, niin suurta liikettä ei saatu käyntiin. Toimijoiden joukko oli edelleen pieni ja vaihtuva. Vuonna 1999 käynnistettiin Hyljeverkostoprojekti, jonka tarkoituksena oli koota alueen toimijoiden kuten yhdistysten, koulujen, päivähoidon ja vanhempainyhdistysten voimat yhteistyölimeksi. Seuraavana vuonna Iivisniemi-Kaitaa –seuran puheenjohtajaksi valittiin Seppo Salo, joka otti kunnianhimoiseksi tavoitteeksi seuran todellisen aktivoimisen niin jäsenmäärän kuin toiminnankin suhteen. Vuoden aikana järjestettiinkin useita vireitä asukasiltoja, joissa koottiin asukkaiden mielipiteitä Etelä-Espoon yleiskaavan valmisteluun.

Vuonna 2001 suoritettiin yhteisvoimin alueen 1900 kotitaloudelle jaettu kysely, jolla tiedusteltiin asumiseen ja luontoon liittyviä arvoja ja suhtautumista metroon. Vastauksia saatiin 251 taloudesta (11,5 %). Myös Viherpalvelun seuraavan vuoden kyselyssä oli mukana arvokysymyksiä. Kyselyt vahvistivat sen, että rauhallinen asuinympäristö, luonnon ja meren läheisyys, hyvät kulkuyhteydet ja lähellä sijaitsevat koulut ja päiväkodit ovat asukkaille olennaisia syitä valita asuinpaikakseen juuri Kaitaa. Eri asukasilloissa koottujen kannanottojen ohella nämä asukkaiden arvot ovat ohjanneet seuran toimintaa ja sen antamia lausuntoja.

Etelä-Espoon yleiskaavan valmisteluvaiheissa lausuntojen valmisteluun on panostettu aivan erityisesti, koska eri vaihtoehdoilla liittyen metron toteuttamiseen olisi erittäin suuret vaikutukset Kaitaan alueen rakentamiseen. Rakentamiselta halutaan suojella erityisesti Hannusjärven suojelualueeksikin haettu Hannusmetsä, Rullavuoren alue sekä Soukanväylän varrella oleva Kaitaankallio.

Jäsenmäärä oli seuran toiminnan vireinä alkuvuosina lähes 200 ja alimmillaan vain runsas 50, mutta on 2000-luvulla jälleen noin 150. Aktiivien toimijoiden määrä on kuitenkin yhä valitettavan pieni.

www.kaitaa.net -sivustoa on ylläpidetty vuodesta 2001 lähtien Kaitaan toimijoiden kotisivuna ja asukastiedottamisen tärkeänä kanavana.